Kotiinpaluu

Saavuin Helsinki-Vantaan lentokentälle 9 tuntia suunniteltua myöhemmin, koska lennot olivat myöhässä. Kun lentokoneessa kuulutettiin "Tervetuloa Helsinkiin", en voinut lopettaa hymyilemistä. Tiesin näkeväni perheeni ihan kohta. Olin ollut poissa kotoa yli 300 päivää. Olin tullut kotiin.

Sain matkalaukkuni ja kävelin ovesta ulos ja siellä odotti perheeni kylttien, kukkien ja salmiakin kanssa! Tuli tosi hyvä mieli siitä, miten hyvin he olivat huomioineet mut. Muutama onnenkyynel tuli tirautettua. Otimme kuvia aulassa, jonka jälkeen lähdimme kotiin.

Kotimatka tuntui oudolta ja tutulta. Missä olivat kaikki isot lava-autot, joita olin tottunut näkemään Minnesotassa? Nyt pitääkin puhua suomea koko ajan. Nyt en nukukaan enää yläsängyssä ja saan juoda hanasta vettä.

Alun perin koko perheeni piti tulla lentokentälle minua vastaan ja he olivatkin olleet valmiudessa koko päivän. Alun perin lentoni piti olla Suomessa aamulla, mutta koska lentoni oli niin paljon myöhässä, tulin kotiin vasta illalla. Valitettavasti tämä tarkoitti sitä, että vanhempi isoveljeni ei päässyt lentokentälle vastaan, koska hänen piti lähteä koti-kaupunkiinsa töihin. Vähän se harmitti, mutta otin Face-timen hänen kanssaan, kun pääsin kotiin ja tiesin näkeväni hänet jo juhannuksena.

   

 

Kavereiden kanssa olin sopinut, että ei tarvitse tulla lentokentälle vastaan, koska järjestin heidän kanssaan tapaamisen heti seuraavana päivänä kotonamme.


Kotiin saavuttuamme ulkona oli odottamassa ilmapalloja ja sisällä kotona oli tehty mulle lisää kylttejä. Hellalla odotti myös lempiruokani, jota olin toivonut, nimittäin pinaattikeitto ja ruisleipää. Toivomani herkutkin löytyivät: irtokarkit ja salmiakit. Perheeni otti hyvin huomioon toiveeni, koska sain heti ensimmäisinä päivinä myös toivomiani tortilloja, pinaattilettuja, mämmiä, karjalanpiirakoita, makaronilaatikkoa, Mamman lihapullia, berliininmunkkeja, salmiakkeja, suklaata, lakua ja irtokarkkeja.

Samana iltana, kun tulin, halusin mennä vielä saunomaan. Tämän jälkeen menin nukkumaan, koska olin todella väsynyt. En ollut nukkunut edellisenä yönä ollenkaan ja aikaero painoi. En vieläkään pystynyt käsittämään, että olin tullut kotiin. Perheeni vastaanotto oli kuitenkin aivan huikea ja siitä tuli hyvä mieli. Seuraavana yönä nukuin melkein 15 tuntia ja silloinkin mut vielä herätettiin - klo 14.40 - ennen kuin kaverini tulivat meille.

Olimme sopineet kaverieni kanssa, että jokainen tuo jotain syötävää nyyttäriperiaatteella. Oli myös ihana nähdä heitä pitkästä aikaa. Juttelimme ja vaihdoimme kuulumisia. Puhuimme jotain menneestä vuodestani. Olin myös kiinnostunut, mitä heille kuului. Ilta meni nopeasti hyvässä seurassa ja ruokaa syöden. Itselläni aikaerorasitus painoi alla, mutta ilta oli silti onnistunut.

Kyllä on kiva olla kotona pitkän ajan jälkeen. Ennen vaihto-oppilasvuottani pisin aikani poissa kotoa yksin oli vajaat kaksi viikkoa. Totta kai ajatuksissani pyörii elämäni Amerikassa ja siellä tulleet muistot ja läheiset ihmiset ja mitä he puuhailevat siellä. Tiedän, että voin olla yhteydessä heihin puhelimien välityksellä ja niin olenkin jo tehnyt. Olen ottanut pari skype-puhelua kaverien kanssa ja Whatsappaillut perheeni kanssa.

Nyt nautin elämästäni Suomessa ja yritän sopeutua siihen mahdollisimman hyvin. Tiedän, että se voi viedä aikansa, mutta onneksi tässä on pitkä kesäloma aikaa. Omalla osalla ainakin oli totta, että kulttuurishokki tuli voimakkaampana kotiin tultaessa kuin kohdemaahan saavuttua. Hämmennys kesti muutaman viikon ja tottuminen tuttuun kulttuuriin vei aikansa.

Eilen tuli täyteen tasan kuukausi kotiinsaapumisesta ja asiat alkavat jo asettua paikoilleen.

Vuoden lopetusleirillä Washington D.C:ssä

 

Mun vaihto-oppilasjärjestö järjesti New Yorkin vuoden aloitusleirin lisäksi vuoden lopetusleirin Washington D.C:ssä. Se oli tosi kiva lopetus mun mahtavalle vaihto-vuodelle. Olin siellä kolme päivää ennen kotiinpaluuta ja tutustuin muihin vaihtareihin ympäri Eurooppaa. Mulla ja toisella suomalaisella vaihtarilla, joka oli kanssani Minnesotassa, oli leiri samaan aikaan.

Minnesotasta Washingtoniin lento oli vain pari tuntia. Lentokentällä Washington D.C:ssä oli Exploriuksen työntekijä, joka ohjasi meidät hotellille. Olimme siellä ensimmäisten joukossa. Omia hotellihuoneita ei saanut päättää itse. Mun kanssa samassa huoneessa oli tanskalainen ja ruotsalainen tyttö. Hotellimme oli todella hieno, ja aamupala oli maittava.

Ensimmäinen päivä meni hotellilla kaikkia vaihtareita odotellen. Kiertelimme hotellialuetta ja tutustuimme muihin vaihtareihin. Kävimme myös syömässä ravintolassa. Illemmalla meillä oli tapaaminen. Kävimme läpi mennyttä vuottamme ja aloimme valmistautua kotiinpaluuseen. Esittelimme itsemme ja teimme tehtäviä pöytäryhmissä.

Ohjaajat olivat itse suorittaneet vaihto-oppilasvuoden aikoinaan, joten he osasivat kertoa vinkkejä kotiinpaluuseen ja kulttuurishokkiin. Tässä ensimmäisessä tapaamisessa keskityimme vielä enemmän asioihin, joita tulee kaipaamaan kohdemaastaan.

Mulla oli siellä tunteet pinnassa, koska ei ollut kuin vajaa vuorokausi, kun olin hyvästellyt host-perheeni.  Kävimme läpi koko vaihto-vuoden tapahtumia ja hyviä muistoja. Teimme myös henkilökohtaiset aikajanat vuodestamme, johon piti merkata ylä- ja alamäet.

Tilaisuuden jälkeen oli vapaa-aikaa. Itse olin kuitenkin jo niin väsynyt, että menin suoraan nukkumaan. Edellisenä yönä olin nukkunut vain pari tuntia.

Ikävöin host-perhettäni. En osannut kuvitella arkeani koti-Suomessa, koska elämäni oli ollut täysin Amerikassa. Tottakai odotin myös innolla läheisteni näkemistä Suomessa, mutta mulla oli ristiriitaiset tunteet. Seuraavana päivänä oli myös aikainen herätys, joten halusin olla virkeänä pitkään päivään.

Toisenä päivänä menimme kiertoajelulle. Meillä oli opas ja bussi ja kiertelimme kuuluisimpia nähtävyyksiä. Näimme mm: Toisen maailmansodan muistomerkin, Vietnamin sodan muistomerkin, Valkoisen talon, Korean sodan muistomerkin, Capitol buildingin, Martin Luther King memorialin ja China townin.

Päivän aikana näimme paljon. Nähtävyyksien kohdalla nousimme ulos bussista ottamaan kuvia ja kävelemään aluetta. Monet nähtävyyksistä olivat mulle nimeltä tuttuja Amerikan historian tunneilta. Oli tosi hienoa nähdä kaikkia noita nähtävyyksiä. Sää oli tosi kesäinen, ja lämpötila kohosi yli 25 asteeseen.

Loppupäivästä meillä oli aikaa shoppailla ja käydä syömässä. Pitkän päivän jälkeen menimme hotellille ja lähes heti nukkumaan.

 

Kolmantena, eli viimeisenä päivänä, oli aika pakata laukut. Aamupalan jälkeen meillä oli vielä yksi tapaaminen. Kävimme läpi kotiinpaluuta ja siihen liittyvää kulttuurishokkia. Valmistauduimme kuulemalla ohjaajien omia kokemuksia ja asioita, jotka voivat olla mahdollisia, kun saavut kotimaahasi. Esimerkiksi yksinäisyyden tunne, kukaan ei ymmärrä tai kuuntele kokemuksiasi, kotimaasi tuntuu riittämättömältä, ikävä kohdemaahasi ja vertailu kotimaasi ja kohdemaasi välillä. 

Jakaannuimme maiden mukaan ryhmiin ja aloimme käydä läpi asioita, joita odotamme eniten kotiinpaluussa. Itselleni ainakin ensimmäisenä nousi perheen ja kavereiden näkeminen, sauna, mökkeily, suomalainen ruoka ja herkut. Kyllä siinä vaiheessa alkoi jo kotiinpaluu tuntua paremmalta kuin ensimmäisenä leiripäivänä. Koko ajan mulla oli silti ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta. Totta kai oli kiva nähdä perhe ja kaverit Suomessa, mutta samalla mulla tuli kauhea ikävä elämääni Amerikassa ja ihmisiä, joihin tutustuin siellä. 

Itselleni vuoden aloitus- ja lopetusleireistä oli todella paljon hyötyä. Ne auttoivat henkisesti valmistautumaan tulevaan koitokseen. Tunsin olevani enemmän valmis kotiinpaluuseen ja kulttuurishokista ylipääsemiseen näiden ohjeiden avulla. 

Tilaisuuden loputtua meille kerrottiin, että lentomme Washingtonista Tanskan kautta Suomeen on myöhässä. Siinä ei muu auttanut kuin tuhlata aikaa hotellin käytävällä, koska huoneet oli pitänyt jo luovuttaa.

Saavuin Suomeen 9 tuntia myöhässä, sillä myöhästyimme Kööpenhaminassa jatkolennolta. Tutustuimme siis lentoasemaan 6 tuntia.

Viimeiset päivät Minnesotassa

Viimeiset kaksi viikkoa Minnesotassa meni todella nopeasti. Nautin joka hetkestä ja olin Suomeen yhteydessä mahdollisimman vähän. Todellisuus iski vasten kasvoja, että mähän olen lähdössä kotiin ihan kohta. Miten mä voin lähteä kotiin, kun olen jo kotona? Kohta mun vaihto-oppilasvuosi on ohi. Tuntui, että justhan mä olin lähdössä Helsinki-Vantaan lentokentältä.

Olen kuullut sanonnan, että aika menee nopeasti, kun on kivaa ja mun kohdalla se ainakin on ollut totta. Tämä vuosi on ollut unelmieni täyttymys, enkä vaihtaisi sekuntiakaan pois. Varmasti jokaisen vuosi pitää sisällään ylä- ja alamäkiä, mutta vuoden päätteeksi aika kuultaa muistot.

Mun elämä rakentui Amerikkaan ja nautin tosi paljon elämästäni. Olen saanut uuden perheen ulkomailta ja olen tullut heidän kanssaan niin läheisiksi, etten tiennyt sen olevan edes mahdollista ennen matkaani. Olen myös saanut ihania kavereita, joihin tulen pitämään varmasti yhteyttä myös koti-Suomesta.

Viimeisen kahden viikon aikana tuli itkettyä vaikeiden hyvästien merkeissä. Tiedän, että menen vierailemaan Minnesotaan vielä joskus lähitulevaisuudessa, mutta se ei ole sama asia kun mun vaihtarivuosi.

Host-perhe järjesti mulle läksärit lauantaina heti senior overnightin jälkeen. He olivat kutsuneet meille kotiin sukulaisia, ja itse kutsuin omia kavereitani. Sää oli todella kesäinen, yli 25 astetta, joten uimme uima-altaassamme monta tuntia. Söimme myös maittavaa grilliruokaa. Juttelin kaikkien sukulaisten ja kavereiden kanssa tiedostaen sen, että se oli mahdollisesti viimeinen tapaaminen pitkään aikaan.

Päivä oli niin hauska, ettei siinä ollut surullinen mieli kotiinpaluustani. Sain myös kivoja läksärilahjoja, kuten kuvakehyksiä, joihin kaverini olivat laittaneet kuvan minusta ja hänestä, Minnesota-laukun ja t-paidan. Illan hämärtyessä pystytimme nuotion, jonka äärellä juttelimme ja söimme S'mores herkkuja eli grillattuja vaahtokarkkeja ja suklaata kahden keksin välissä.

Päivä oli todella onnistunut. Olen kiitollinen host-perheelleni, että he järjestivät juhlat minulle.

Seuraavana päivänä annoin host-perheelleni pienet läksärilahjat. Olin tehnyt kaikille kortit, johon kirjoitin Thank you for -kirjeen, johon listasin asioita, joita olimme tehneet yhdessä, joita he olivat tehneet mun hyväksi ja asioita, joista olin kiitollinen heille. Jokaisen henkilökohtaisen kortin väliin olin teettänyt kuvat minusta ja hänestä. He tykkäsivät korteista tosi paljon ja kyllä siinä herkistyttiin ja tirautettiin parit kyyneleet.

Mulla oli viisi päivää jäljellä ihanassa perheessä, jota rakastan. Tiedän, että se ei ole hyvästit, sillä me näemme vielä jokupäivä, mutta kyllä se oli rankkaa. Sinä iltana hyvästelin vanhimman host-siskoni, sillä hänen piti mennä takaisin opiskelukaupunkiinsa töihin.

Viimeisellä viikolla siellä oli ihana helle. Lämpötila nousi reilusti yli 20 asteeseen joka päivä. Tämä tarkoitti, että uimme uima-altaalla tosi paljon ja sain rusketuttuakin. Pyysimme sinne host-siskoni kanssa kavereita ja nautimme.

Ehdin myös nähdä kavereitani. Menin ranskalaisen vaihtarin luokse grillijuhliin ja tapasin hänen vanhempansa, ketkä olivat Minnesotassa vierailulla. He lähtivät samaa matkaa kotiin. Olin host-siskoni kanssa myös kävelylenkillä ihanalla alueella ja hengailin muutamien kavereideni kanssa.

Aloitin pakkaamisenkin jo hyvissä ajoin. Mulla oli kertynyt vaatteita ja tavaroita vuoden aikana todella paljon. Vanhempieni vieraillessa Minnesotassa he ottivat jo melkein yhden matkalaukullisen vaatteitani. Lisäksi postitin kaksi valtavaa pahvilaatikkoa Suomeen, jotka olivat täynnä vaatteita ja kenkiä. Ne tulivat halvemmaksi kuin ekstra-matkalaukun ottaminen. Toisena syynä mulla oli se, että menin Year End Campille Washington D.C:hen, joten en halunnut raahata siellä kahta matkalaukkua.

Tämän kaiken jälkeenkin mun matkalaukku oli ylipainoinen, kun punnitsin sen viimeisenä iltana. Ei siinä auttanut muu kuin jättää pienimmätkin nesteet pois, jolloin lentokentällä mun laukku painoi tasan 50lb eli 23 kiloa.

Viikon aikana kävimme myös mun lemppari-jäätelöpaikoissa. Ehdimme käydä niissä kolme kertaa! Viimeinen päivällinen oli mun toiveiden mukainen hampurilainen ja ranskalaiset ja ne me syötiin muumikertakäyttöastoista, jotka vanhempani toivat tuliaisinaan. Se oli tosi ihana idea hosteiltani, että sain päättää ruoan ja vielä muumiastioista.

Viimeisenä iltana muumi-päivällisen jälkeen menin host-äitini kanssa kynsihoitoon. Olin ostanut hänelle syntymäpäivälahjaksi kynsihoitolan lahjakortin, ja hän halusi käyttää sen kanssani. Menimme jalkahoitoon ja varpaankynsien koristeluun. Se oli ihanaa hemmottelua ennen seuraavan päivän matkustamista. Tämän jälkeen menimme vielä uudelleen lempparijäätelöpaikkaani.

Loppuilta meni pakkaillessa ja punnitessa matkalaukkuani tismalleen oikeaan painoon. Käsilaukkuni ja reppuni olivat täynnä painavampia tavaroita, joten matkustamisen jälkeen niskani oli jumissa.

Viimeisenä yönä omassa kerrossängyssäni en saanut unta. Kaikki ajatukset ja tunteet kävivät päässäni. Itketti ja olin herkällä päällä. Herätys oli aikaisin, koska meillä oli aamulento toisen suomalaisen vaihtarin kanssa kohti Washington D.C:tä, jossa meillä oli 3-päiväinen vuoden lopetusleiri.

Olin hyvästellyt vanhemman host-siskoni ja host-isäni jo aiemmin, koska he eivät voineet tulla lentokentällä töidensä takia. Lentokentälle tuli host-äitini ja host-siskoni. He olivat siinä niin kauan kuin mahdollista.

Juuri ennen turvatarkastusta oli aika sanoa hyvästit. Itkuhan siinä taas pääsi. Tunteelliset kaksi viikkoa olivat takana, vaikka olinkin elänyt täysin hetkessä ja nauttinut täysillä. Vilkutin heille turvatarkastusjonosta kyyneleet silmissäni ja matkani kohti Suomea alkoi Washington D.C:n kautta.

Graduation

 

 

Amerikkalainen High School päättyi mieleenpainuvaan valmistujais-seremoniaan, graduationiin. Kokonaisuudessaan koko kouluvuosi meni nopeasti. Muistan vieläkin kouluvuoden alussa, kun minulla oli yli 150 koulupäivää jäljellä ja yhtäkkiä päiviä olikin vain yksi. Kotiluokan opettajani laski koulupäiviä taululla.



Ensimmäinen koulupäivä

Viimeinen koulupäivä


















Meidän koulussa kaikki vaihto-oppilaat saivat olla koulun vanhimpia eli senioireita. Se mahdollisti meille monia kivoja juttuja kuten promit ja graduationin. Vaikka me suomalaiset vaihto-oppilaat tai ranskalainen oppilas, emme saakaan tästä vuodesta mitään hyväksiluettuja kursseja, saimme silti osallistua päätöstilaisuuteen. Olin odottanut tätä päivää kauan ja se olikin yksi vuoden kohokohtani. Olin nähnyt vain elokuvissa vastaavaa.

Juhla-aamuna meillä oli koulussa harjoitukset, jossa kävimme läpi tilaisuuden kulun. Meitä  senioreita oli yli 500 oppilasta koulumme lähes 2000 oppilaasta. Itse tilaisuudessa oli yli 2000 ihmistä, koska jokainen oppilas sai antaa 5 lippua perheelleen. Itse tilaisuus alkoi iltapäivällä. Sitä ennen otimme paljon kuvia valmistujaishattu ja -takki päällä. Osa sukulaisistakin tuli meille kotiin ja myös itse tilaisuuteen ottamaan kuvia.

Nuoremmalle host-siskolleni tämä päivä oli isompi, koska hän valmistui oikeasti high schoolista. Itse sain vain olla vaihtarina tilaisuudessa mukana, vaikka Suomessa mulla on vielä kaksi vuotta lukiota jäljellä.

Graduationissa rehtorit ja opettajat pitivät puheita. Kaikki oppilaat kävelivät yksi kerrallaan lavalle, kun heidän nimensä kuulutettiin ja sai diplomin. Aluksi diplomi oli tyhjä, mutta tilaisuuden jälkeen kävimme hakemassa siihen sisälle todistuspaperin. Sain kaikki samalla tavalla, kun oikeat seniorit, vaikkakin mun todistuksessa oli erilainen teksti, jossa luki, että olen suorittanut vaihtovuoden siinä high schoolissa.

Tilaisuuden aikana kaikki vaihto-oppilaat huomioitiin. Yksi opettaja piti puheen ja kertoi, kuinka suuri rikkaus oli saada vaihtareita kouluun ja oppia vierasta kulttuuria. Sitten opettaja kuulutti meidän kaikkien nimet ja aloitti musta aakkosjärjestyksen mukaan: "Emilia Juvakka from Finland", jonka jälkeen nousin seisomaan 2000 ihmisen katseen alla, kunnes opettaja päätti puheen ja kaikki taputtivat. Se oli tosi upea fiilis.

Koko tilaisuuden lopussa käänsimme graduationhatussa olevan narun toiselle puolelle merkkinä siitä, että olimme valmistuneet ja heitimme hatut ilmaan. Se tilanne oli suoraan kuin elokuvista. Tämän jälkeen kävelimme juhlasalista ulos ja menimme perheen ja sukulaisten luokse ja he onnittelivat meitä. Otimme myös lisää kuvia. Olin saanut host-perheeltäni jo etukäteen onnittelukortin ja kukkakimpun.

Oli aika suunnata senior overnightiin. Kävimme vain vaihtamassa vaatteet ja saimme koululta ruoaksi Subwayn patongit, sipsit ja juotavaa ja menimme koulubussilla juhlapaikkaan, jossa oli paljon kaikenlaista tekemistä. Juhla kesti yön yli. Siellä oli erilaisia pelejä, keilausta, lasersotaa, hennatatuointeja, hierontaa, bingoa, hypnotisoija ja paljon muuta kivaa ohjelmaa.

 

 

 

 

 Lähdimme sieltä viideltä aamulla. Tämän illan aikana en ollut väsynyt, koska tein koko ajan kaikkea ja pysyin kiireisenä. Overnight oli mahtava lopetus high schoolille.

Seuraavana päivänä, neljän tunnin yöunien jälkeen, oli aika läksiäisilleni, jotka host-perheeni järjesti minulle.